Laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä

Osana vähemmistöpolitiikkaa hyväksyttiin laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä (SFS 2009:724), joka astui voimaan 1. tammikuuta 2010 koko maassa. Laki sisältää perusturvan, joka tarkoittaa vähemmistöjen oikeutta saada tietoa omista oikeuksistaan. Heillä tulee olla mahdollisimman hyvät edellytykset toimia aktiivisesti ja vaikuttaa heitä koskeviin asioihin. Heille tulee tarjota mahdollisuus kehittää ja ylläpitää kulttuuriaan sekä yleisesti suojata ja edistää vähemmistökieliä. Laki sisältää erityisen kohdan lapsen oikeudesta kultuurilliseen identiteettin.

Kommunikointi vähemmistökielellä

Saame, suomi ja meänkieli ovat kieliä, joilla on historiallisesti maantieteellinen suhde Ruotsiin ja joilla on vahvistettu turva kansallisten vähemmistöjen ja vähemmistökielien laissa. Turva tarkoittaa sitä, että yksityishenkilöillä on oikeus käyttää näitä kieliä kommunikoidessaan valtion viranomaisten kanssa. Yksityishenkilöillä on myös oikeus saada vanhustenhoito ja esikoulu vähemmistökielellä, joko koko- tai osa-aikaisesti. Hallintoviranomaisten tulee pyrkiä kohtaamaan henkilöt vähemmistökielellä ja huolehtia aktiivisesti siitä, että henkilöstön joukosta löytyy kyseisten kielten osaamista. Viranomaisilla on oikeus päättää itse tietyistä ajoista, jolloin palvelua on tarolla kyseisillä kielillä.

Kunnissa, jotka eivät kuulu hallintoalueeseen, on asukkailla oikeus saada vanhustenhoito ja viranomaiskommunikointi suomeksi, meänkielellä tai saameksi, mikäli henkilöstön joukosta löytyy kielten osaamista.